Sosiaaliasiamies on tosissaan
15.4.2009 3:00
Sosiaalilainsäädännön monimutkaisuuden ja asiakkaiden tiedonsaantivaikeuksien vuoksi Suomessa säädettiin vuonna 2001 laki, joka määräsi kunnat nimeämään sosiaaliasiamiehen auttamaan asukkaita. Suurimmissa kunnissa sosiaaliasiamiehiä on useita, ja pienimmät kunnat täyttävät velvoitteensa yhdessä naapurikuntien kanssa.
Sosiaaliasiamiehen tärkein työ on auttaa kuntalaisia saamaan heille kuuluvia palveluja ja selvitellä umpisolmuja, joita syntyy kuntalaisten kokiessa, etteivät he saa heille kuuluvia palveluja. Asiamieheltä saa apua myös valitusten ja kanteluiden tekemiseen.
Toinen sosiaaliasiamiehen tärkeä tehtävä on tuottaa kunnan päättäjille tietoa siitä, miten kunnan sosiaalitoimi selviytyy tehtävistään, mitä toimintoja pitää parantaa, ja miten työvoima riittää lakisääteisten palveluiden hoitamiseen.
Espoon sosiaaliasiamiehen kertomus viime vuoden toiminnasta osoittaa, että sosiaaliasiamies ei kykene nykyisen työvoiman turvin suoriutumaan kunnolla kummastakaan velvoitteestaan. Aikaa ei riitä kaikille apua tarvitseville kuntalaisille, eivätkä vuodesta toiseen toistuvat vetoomukset epäkohtien korjaamiseksi tuota tulosta.
Ongelma ei kosketa yksin Espoota, sillä muidenkin suurten kaupunkien sosiaaliasiamiehet tuottavat vuodesta toiseen samoja raportteja. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota myös eduskunnan oikeusasiamies että lääninhallitukset, jotka ovat tähdentäneet, että kansalaisten peruspalveluista pitää huolehtia lain määräämällä tavalla.
Espoon sosiaaliasiamies pystyy ottamaan vastaan vuosittain 1 500–1 700 yhteydenottoa. Uusia asiakkaita tulee yhden vuoden aikana noin 800.
Kukaan ei tiedä, kuinka moni kuntalainen jää ilman apua, sillä kaikki eivät pääse puheluillaan perille sen kahdeksan tunnin aikana viikossa, jolloin Espoon sosiaaliasiamiehellä on puhelinaikoja. Sosiaaliasiamies on joutunut rajaamaan puhelinajat kahteen tuntiin neljänä päivänä viikossa siksi, että aikaa jäisi myös asiakkaiden varsinaiseen auttamiseen ja asioiden selvittelyyn.
Suuri osa sosiaaliasiamiesten työajasta meneekin sellaiseen neuvontaan, joka asiakkaan pitäisi saada sosiaalipalveluiden järjestäjiltä suoraan. Jos päivähoidon, vanhustenhoidon tai kotipalvelun työntekijät eivät ehdi neuvomaan asiakasta, hän etsii apua sosiaaliasiamieheltä.
Valitettavan tavallista on, että esimerkiksi kotipalvelua pyytävälle lapsiperheelle vastataan puhelimessa, ettei kunnalla ole mahdollisuutta järjestää tilapäistä kodinhoitoapua esimerkiksi hoitovapaalla olevan vanhemman sairastuessa. Kun avun tarvitsija ei saa eikä osaa pyytää kirjallista päätöstä asiasta, ei hänellä ole valitusmahdollisuuttakaan.
Kaikkein huonoimpaan asemaan jäävät ne kuntalaiset, jotka eivät onnistu pääsemään puhelimella läpi esimerkiksi toimeentulotuen hakuun, sillä etuusyksiköllä on vain yhden tunnin päivittäinen puhelinaika.
Lapsiperheiden avunsaanti ongelmatilanteissa herätti viime vuonna Etelä-Suomen lääninhallituksen selvittämään, noudattavatko kunnat sosiaalihuoltolakia lapsiperheiden palveluiden järjestämisessä. Tilapäistä apua tarvitseva lapsiperhe ohjataan nyt usein lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka perheellä ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta.
Vielä 1990-luvulla noin 52 000 lapsiperhettä sai kotipalvelua ja lastensuojelun asiakkaina oli noin 20 000 alle 18-vuotiasta. Pari vuotta sitten kotipalvelua sai vain 11 000 lapsiperhettä ja lastensuojelutoimien kohteena oli lähes 55 000 alaikäistä.
Koska kotipalvelua saa vain ilmoittautumalla lastensuojelun asiakkaaksi, sopiikin kysyä, kuinka todellisia tiedot lastensuojelun asiakasmäärien huimasta kasvusta ovat.
Kotipalvelun hakemista lastensuojelun asiakkuuden kautta tosin rajoittaa tehokkaasti se, että harva lastensuojelutyötä tarvitsematon lapsiperhe ehdoin tahdoin haluaa leimautua lastensuojelun asiakkaaksi. Kotiavun saaminen tilapäisessä tarpeessa saattaisi sen sijaan estää ongelmien kehittymisen niin pitkälle, että lapsiperhe todella tarvitsee apua lastensuojelullisin perustein.
Sosiaalihuoltolain mukaan kotipalvelua pitää antaa hakijalle tämän alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella. Sosiaalihuoltolaki ei mitenkään rajaa kotipalvelua annettavaksi lapsiperheille vain lastensuojelun, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmien, saati syrjäytymisen aiheuttaman tarpeen mukaan.
Lain mukaan kuntien pitää varata rahaa riittävästi kaikkien lakisääteisten palveluiden tuottamiseen. Sosiaaliasiamiehet ovat tärkeä linkki kuntalaisten ja päättäjien välillä.
Sosiaaliasiamiesten työn tuloksista jää kuitenkin valtaosa hyödyntämättä, jos kuntien lautakunnat, hallitukset ja valtuustot vain merkitsevät vuosiraportit tiedoksi. Sosiaaliasiamiehet on palkattu auttamaan kuntalaisia ja välittämään heidän ongelmiaan päättäjille. Asiamiehet tekevät raporttinsa vallitsevasta tilanteesta tosissaan.
Ne on myös syytä ottaa tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti