Biotunniste on myös ihmisoikeuskysymys
"Uuden yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisen on edistettävä yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan."
Vain muutamaa päivää ennen kuin uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan helmikuun alussa, tiedotusvälineet julkistivat Vaasan kaupungin kaavailut sormenjälkien ottamiseksi sellaisilta sosiaalihuollon vähävaraisilta sairailta asiakkailta, jotka eivät kykene itse maksamaan välttämättömiä apteekkiostoksiaan.
Tarkoitus oli nähtävästi varmistaa, että apteekissa asioiva henkilö on sama, joka on saanut sosiaalitoimelta maksusitoumuksen apteekkiin. Apteekissa voitaisiin sormenjälkiä verrata. Sormenjäljet olisivat sähköisesti tunnistettavissa.
Uutisoinnissa sekä lehdessä että televisiouutisissa kiinnitti huomiota se , että tämä uusi tekninen biotunniste-innovaatio oli aivan selvästi tehty vilpittömän innostuneesti ja ehkä hieman ylpeillenkin hallinnollisesta ja teknillisestä osaamisesta.
Muutama väärinkäyttötapaus oli riittävä syy ottaa käyttöön uutta edistyksellistä tekniikkaa. Onhan valokuviakin käytetty iät ja ajat, samoin allekirjoituksia, joten mitä ihmeellistä nyt on sormenjälkien ottamisessa?
Tärkeintähän on, että saadaan väärinkäytökset estettyä?
Helmikuun alussa voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain (21/2004) tarktuksena on turvata ja edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnan eri lohkoilla.
Laissa kielletään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn perustuva syrjintä.
Perustuslaissa säädetyt syrjinnän kiellot täsmentyvät nyt uudessa yhdenvertaisuuslaissa. Rikoslaissa syrjintä on katsottu rangaistavaksi teoksi.
Kaikkia asiakkaita on palveltava apteekissa ja sosiaalitoimistossa yleisesti noudatettavilla ehdoilla, asettamatta ketään eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan, ellei tähän ole hyväksyttävää syytä.
Uuden yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisen on edistettävä yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan.
Uutisoitaessa sormenjälkien ottamista sosiaalitoimen asiakkailta, ongelmia nähtiin lähinnä tietosuojapuolella ja tietosuojavaltuutettu ottikin asiaan kielteisen kannan, mikä varmaan johti siihen, että Vaasan kaupungin hallintopuolelta ilmoitettiin, että kokeilusta luovutaan.
Mitä johtopäätöksiä on tehtävä siitä, ettei asiaa käsitelty julkisuudessa yhdenvertaisuuskysymyksenä ja ihmisoikeuskysymyksenä? Puhuttiin lähinnä tekniikasta ja tietosuojasta.
Sosiaalitoimistossa asioiminen saattaa tuntua jo muutoinkin vaikealta, saati että siellä alettaisiin ottamaan asiakkailta sormenjälkiä.
Jos yhteisellä sopimuksella päätetään, että kaikki kansalaiset antavat sormenjälkensä ja sitä käytetään jatkossa nimikirjoituksen tilalla tunnistamisessa, niin asia lienee kunnossa.
Mutta niin kauan kuin tekniikkaan perustuvia kontrollikeinoja räätälöidään, ja toteutetaan vain sosiaalitoimen maksusitoumusasiakkaille, ollaan heikoilla jäillä
Vähintäänkin pitäisi kysyä asiakkailta itseltään, mitä mieltä he hankkeesta ovat.
Ja yhdessä kunnan hallinnon sekä sosiaalitoimen kanssa voitaisiin miettiä sellaisia välttämättömiä väärinkäytösten ehkäisykeinoja, missä mahdollisimman vähän kajottaisiin kansalaisten perusoikeuksiin, kuten yksityisyyden suojaan.
Keinojen tulisi olla mahdollisimman hienovaraisia. Myös mielikuvilla on merkitystä. Olisi myös paikallaan palauttaa mieleen, että sosiaalihuollon asiakaslaissa puhutaan asiakkaan kunnioittamisesta ja kuuntelemisesta.
Kuntien sosiaaliasiamiehet ja potilasasiamiehet olisivat oivallisia työryhmän jäseniä vastaavanlaisissa innovatiivisissa kehittämishankkeissa, jotka voivat uuden tekniikan myötä olla todella hedelmällisiäkin.
Vaasan sormenjälkiuutisointi on vasta alkusoittoa. Sähköinen asiointi on vielä aluillaan ja sen kehittämistä tulee aina arvioida kansalaisten perusoikeuksien kannalta.
Helsingin sosiaaliasiamies
Espoon sosiaali- ja potilasasiamies
Vantaan sosiaali- ja potilasasiamies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti